Blogikirjoitus, Kapteeni Raimo Holopainen – Tulosta, tunteita vai molempia

Tulosta, tunteita vai molempia

Pääsin mukaan erääseen Andalucian hienoimman golf-yhteisön kilpailun suunnitteluryhmään ja kaupan päälle tuomariksi. Aloitimme kilpasarjan varsin erikoisella ratkaisulla, joka ainakin omalta osaltani nosti fiiliksiä. No, tuloksessa se ei näkynyt – tällä kertaa.

Koska pääosa täällä (Espanjassa) koko talven pelaavista suomalaisista on eläkeläisiä – varmaan 90 % ikävuosien 60-80 välillä – päätimme, että 65 vuotta täyttäneet miesseniorit saavat halutessaan pelata punaiselta teeltä toki teen mukaisella slopella. Mutta, ongelmaksi muodostuikin heti, etteivät läheskään kaikki kentät ole sloupanneet punaista teetä miehille. Niinpä tein eräälle kentälle korjauslaskurin, jossa huomioin slope-muutoksen valkoiselta keltaiselle ja vastaavasti keltaiselta siniselle. Kun laskin pituuden muutoskertoimen ja huomioin sen vain noin 80 %:sesti, sain aivan uskottavan kertoimen sinisiltä edelleen punaisille. Miesten slope antoi keskimäärin 3-4 lyöntiä vähemmän kuin naisille.

Tätä ennen pelasimme kuitenkin Cabopinon kentän, jossa kenttä oli slopattu myös punaisilta merkeiltä pelaaville miehille. Oma valintanani oli pelata keltaisilta tasoituksella 16 tai punaisilta tasoituksella 13 eli vain kolmen lyönnin erolla. Kun matka lyheni kuitenkin 554 metriä (kolme x 182 m), oli valinta helppo – siis punaisille. Ja siitä se lysti sitten alkoikin, sillä pääsin periaatteessa jokaisella par4-väylällä kahdella päälle ja puttaamaan birkkua. Mutta vain periaatteessa, sillä muutama avaus pilasi tuloksen, mutta hävisin silti kisan voittajalle vain neljä lyöntiä.

Mutta se fiilis

Huolimatta huonosta avauspelistä ja rähmityistä puteista, oli kokonaisfiilis mahtava. Sitä ihan luuli olevansa mainettaan parempi golfari! Ja aivan sattumalta avasin kisan jälkeen illalla matkalukemiseksi ottamani, Golflehden numeron 8/2016, jossa Petri Peltoniemi avaa samaa asiaa otsikolla Lyöntipaikan valinta – järjellä vai tunteella. Petri siteeraa nimeltä mainitsematonta tutkimusta, jossa kentän ihannepituus kullekin pelaajalle on 18 x rauta7 + 14 x draivi. Minulla numerot ovat (tosi hyvillä lyönneillä) 110 m ja 175 m, mikä antaa em. laskukaavan mukaan minulle ihannekentän pituudeksi 4 430 m. Cabopino on keltaisiltakin lyhyt, vain 5 194 m, mutta punaisilta 4 640 m eli jo aika lähellä ”ihannekenttääni”.

Entä Rönnäsissä

Sea Golf Rönnäs on sloupattu miehille myös punaisille. Saan matkahyvitystä 733 m, mikä maksaa sloupissa 5 lyöntiä eli 155 m lyöntiä kohden. Rönnäsin pituudethan ovat: keltaisilta 5 541 m, sinisiltä 5 180 m ja punaisilta 4 808 m eli punaisiltakin pelaten on kenttä yli 400 m liian pitkä! No, joka tapauksessa seuran mestaruuskisat sinisiltä (veteraani kun ollaan), on aina ollut kiva kokemus. Jollekin taas kenttä on meillä keltaisiltakin pelaten jopa liian lyhyt. Laskepa huviksesi oma kentän ihannepituutesi. Saattaa olla, että kerään tästä joskus hieman tilastotietakin.

Tämä blogi-kirjoitus ei ole kannanotto eikä missään tapauksessa ohjeistus kilpailutoimikunnalle. Pikemminkin herätys ja ajattelunaihe (mies-)senioreille ja veteraaneille esim. tilanteessa, jossa oma peli ei kulje – niitäkin kun tulee – josko joku päivä kokeilisi muuta kuin keltaista teetä. Hyvä vaihtoehto on myös vaihtaa Meri Puistoon. Voi olla, ettei pistebogipinnoja tule yhtään enempää, mutta kehotankin laskemaan vaikka greeniosumien ja sitä kautta birkkuputtien määriä.

Mikäli kenttäyhtiöt noudattaisivat ihan tarkkaan Petri Peltoniemen (Golfliiton) ”ohjeistusta”, tietäisi se lähes joka väylälle uusien teeboxien rakentamista, sillä leideille tuo em. laskentakaava antanee jopa alle 4 000 metrin kentän – siis melkoista investointia ja se onkin sitten taas ihan eri juttu ja päätös.

Rami Holopainen

kapteeni

Lue kaikki uutiset kategoriassa Ajankohtaista, Blogi